Eikun siis kysymään!
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
ASK ME
HEJ! Nyt ajattelin että voisin tehdä Q&A postauksen! Jos sulla on siis jotain kysymyksiä nii laitas vaan tulemaan tonne kommenttiboksiin! :) sovittakoon että vastaan kysymyksiin ekalla viikolla vuonna 2015 niin on aikaa kommentoida ja valitsen sitten ne mihin haluan vastata.
tiistai 16. joulukuuta 2014
Challenge yourself, challenge yourself reasonably
Heipä hei :)
Valmistauduin jo vuoden alkaessa siihen että marraskuu ja joulukuu on mahdollisesti vaikeinta aikaa vaihtarille. Siitä kerrottiin meille valmennuksissa ja sain sen muutenki selville ku luin ennen lähtöä kaikki vaihtoblogit mitkä löysin. Mutta sitte kun tuli Halloween, se outo kaiverrus mun sisällä iski kylmällä kämmenellä poskeen. Siis, se tunne on niin vaikee kuvailla. Se alkaa pienenä pallona ja välillä suurenee tai pienenee. Välillä se kasvo liian suureksi ja sillon mun ulkokuori rupes halkeilee ja heijastu omaan käytökseen pieninä muutoksina. Mulla on esim ollu iltoja kun istun sängyllä, tuijotan koulukirjoja pari tuntia, enkä saa mitään aikaseksi. Niinä hetkinä mä päätin että heitän kirjat lattialle ja rupean nukkumaan. En oo tullu tänne kiduttamaan itteeni. Jotkut arkipäiväiset asiat tuntee täällä vaan niin voimakkaana että joutuu pysäyttää ittensä hetkeksi.
Mä päätin tänne lähtiessä että juoksen käytännössä pää eellä seinään. Että näytän liialle analysoimiselle ja miettimiselle keskisormea. Oon sitä tyyppiä että mietin jokaista sanaa ja elettä. Mietin että jos nyt teen näin niin millasen vaikutelman se toinen siitä saa. Eli yksinkertasesti käyn läpi liikaa asioita mihin muut ei ees kiinnitä huomiota. Viime talven Englannissa tehtyjen "virheiden" jälkeen mä vaan päätin että aion täällä puhua ja mennä. Koska jos sitä kerran alottaa hiljasuudella, sillä polulla tulee pysyttyä liian kauan. No, mähän alotin puhumaan, painostin itteeni olemaan minä itse, just se ulospäinsuuntautunu ja sarkastinen eevi joka oon kotisuomessa. Mä rupesinki keräämään mun ympärille ihmisiä lyhyessä ajassa. Olin yllättyny että tällä kertaa tein sen, mutta olin myös ylpee itestäni koska onnistuin siinä missä totaalisesti feilasin talvella. Ittensä laittaminen likoon ja astuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle tepsi. Sitähän mä täältä oon hakemassa: tietoa. En niinkään niitä matikan kaavoja ja historian vuosilukuja, vaan oon täällä elämän koulussa :)
Mutta, välillä pitää muistaa antaa armoa. Painaessa eteenpäin pitää muistaa myös pysähtyä. Olin pitkään vihanen itelleni koska tuntu etten tehny vieläkään tarpeeksi. Tunsin että en päässy siihen oikeeseen määränpäähän minkä olin asettanu jossain oman mielen sopukoissa. Ja tyhmintähän tässä on että saavutin sen alkuperäsen määränpään, mutta jossain vaiheessa matkaa se seuraava maali siirty kauemmaksi ja kauemmaksi. Tässä parin viikon aikana mulle sytty sitte lamppu ja tajusin että jos elämä ei voi olla täydellistä niin miten mun vaihtovuosikaan vois olla. En voi elää ilman virheitä tai vääriä valintoja. Sillon ei ois syytä iloita niistä pienistä asioista jotka tekee elämästä jännittävän. Jos mä saisin täällä joka päivä fazerin sinistä tai ruisleipää, en mä aattelis asian olevan niin tärkee. MUTTA nyt oon eläny 4 kuukautta ilman suomen ruokaa ja kun sain pari viikkoo sitte paketin suomesta mä olin niin ilonen ja onnellinen ja oon jakanu suklaata joka päivälle. Ihminen vaan muistaa asioiden oikeen arvon sillon ku ne puuttuu elämästä.
Asia mitä yritän tässä nyt hakea on että elämässä pitää haastaa ja painaa omaa itteensä. Pitää käydä riskirajoilla, pitää tehdä vaikeita asioita. Mutta tää kaikki kohtuudella. Oon vaan ihminen. En mä voi vaatia liikaa. Aina ei jaksa olla se täydellinen vaihto-oppilas joka piilottaa kaikki ajatukset hymyn taakse. Aina ei jaksa olla se asukki talossa joka joutuu unohtamaan omat mielipiteensä. Ei haittaa jos joskus ei jaksa miellyttää kavereita, olla samanlainen kun muut. Mä saan olla surullinen tai allapäin jos tahon. Mun ei tarvii hävetä että ajat saattaa olla vaikeet, eikä mun pidä olla täydellinen.
Musta tuntuu nyt että noin kuukauden kestäny outo tunne on hälvenemässä ja mun olo on taas hyvä. Oon taas oma itteni. Mä en missään vaiheessa luovuttanu, en antanu periksi, en vaipunu epätoivoon. Ikinä en oo ajatellu kotiinlähtöä enkä katunu tänne lähtöä. Mutta nyt oon taas valmis tekemään tästä vuodesta unohtumattoman, hengähdystaukojen kera tosin:P
Siinäpä vain murto-osa mun ajatuksista näiden kuukausien ajalta!
xoxo, eevi
Valmistauduin jo vuoden alkaessa siihen että marraskuu ja joulukuu on mahdollisesti vaikeinta aikaa vaihtarille. Siitä kerrottiin meille valmennuksissa ja sain sen muutenki selville ku luin ennen lähtöä kaikki vaihtoblogit mitkä löysin. Mutta sitte kun tuli Halloween, se outo kaiverrus mun sisällä iski kylmällä kämmenellä poskeen. Siis, se tunne on niin vaikee kuvailla. Se alkaa pienenä pallona ja välillä suurenee tai pienenee. Välillä se kasvo liian suureksi ja sillon mun ulkokuori rupes halkeilee ja heijastu omaan käytökseen pieninä muutoksina. Mulla on esim ollu iltoja kun istun sängyllä, tuijotan koulukirjoja pari tuntia, enkä saa mitään aikaseksi. Niinä hetkinä mä päätin että heitän kirjat lattialle ja rupean nukkumaan. En oo tullu tänne kiduttamaan itteeni. Jotkut arkipäiväiset asiat tuntee täällä vaan niin voimakkaana että joutuu pysäyttää ittensä hetkeksi.
Mä päätin tänne lähtiessä että juoksen käytännössä pää eellä seinään. Että näytän liialle analysoimiselle ja miettimiselle keskisormea. Oon sitä tyyppiä että mietin jokaista sanaa ja elettä. Mietin että jos nyt teen näin niin millasen vaikutelman se toinen siitä saa. Eli yksinkertasesti käyn läpi liikaa asioita mihin muut ei ees kiinnitä huomiota. Viime talven Englannissa tehtyjen "virheiden" jälkeen mä vaan päätin että aion täällä puhua ja mennä. Koska jos sitä kerran alottaa hiljasuudella, sillä polulla tulee pysyttyä liian kauan. No, mähän alotin puhumaan, painostin itteeni olemaan minä itse, just se ulospäinsuuntautunu ja sarkastinen eevi joka oon kotisuomessa. Mä rupesinki keräämään mun ympärille ihmisiä lyhyessä ajassa. Olin yllättyny että tällä kertaa tein sen, mutta olin myös ylpee itestäni koska onnistuin siinä missä totaalisesti feilasin talvella. Ittensä laittaminen likoon ja astuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle tepsi. Sitähän mä täältä oon hakemassa: tietoa. En niinkään niitä matikan kaavoja ja historian vuosilukuja, vaan oon täällä elämän koulussa :)
Mutta, välillä pitää muistaa antaa armoa. Painaessa eteenpäin pitää muistaa myös pysähtyä. Olin pitkään vihanen itelleni koska tuntu etten tehny vieläkään tarpeeksi. Tunsin että en päässy siihen oikeeseen määränpäähän minkä olin asettanu jossain oman mielen sopukoissa. Ja tyhmintähän tässä on että saavutin sen alkuperäsen määränpään, mutta jossain vaiheessa matkaa se seuraava maali siirty kauemmaksi ja kauemmaksi. Tässä parin viikon aikana mulle sytty sitte lamppu ja tajusin että jos elämä ei voi olla täydellistä niin miten mun vaihtovuosikaan vois olla. En voi elää ilman virheitä tai vääriä valintoja. Sillon ei ois syytä iloita niistä pienistä asioista jotka tekee elämästä jännittävän. Jos mä saisin täällä joka päivä fazerin sinistä tai ruisleipää, en mä aattelis asian olevan niin tärkee. MUTTA nyt oon eläny 4 kuukautta ilman suomen ruokaa ja kun sain pari viikkoo sitte paketin suomesta mä olin niin ilonen ja onnellinen ja oon jakanu suklaata joka päivälle. Ihminen vaan muistaa asioiden oikeen arvon sillon ku ne puuttuu elämästä.
Asia mitä yritän tässä nyt hakea on että elämässä pitää haastaa ja painaa omaa itteensä. Pitää käydä riskirajoilla, pitää tehdä vaikeita asioita. Mutta tää kaikki kohtuudella. Oon vaan ihminen. En mä voi vaatia liikaa. Aina ei jaksa olla se täydellinen vaihto-oppilas joka piilottaa kaikki ajatukset hymyn taakse. Aina ei jaksa olla se asukki talossa joka joutuu unohtamaan omat mielipiteensä. Ei haittaa jos joskus ei jaksa miellyttää kavereita, olla samanlainen kun muut. Mä saan olla surullinen tai allapäin jos tahon. Mun ei tarvii hävetä että ajat saattaa olla vaikeet, eikä mun pidä olla täydellinen.
Musta tuntuu nyt että noin kuukauden kestäny outo tunne on hälvenemässä ja mun olo on taas hyvä. Oon taas oma itteni. Mä en missään vaiheessa luovuttanu, en antanu periksi, en vaipunu epätoivoon. Ikinä en oo ajatellu kotiinlähtöä enkä katunu tänne lähtöä. Mutta nyt oon taas valmis tekemään tästä vuodesta unohtumattoman, hengähdystaukojen kera tosin:P
Siinäpä vain murto-osa mun ajatuksista näiden kuukausien ajalta!
xoxo, eevi
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Room Tour | Video
Nappasin eilen kameran pöydältä ja päätin kuvata videon ja esitellä mun huoneen. Olin tosiaan vähän energisellä päällä mutta tässäpä tämä!:)
xoxo, Eevi
xoxo, Eevi
lauantai 6. joulukuuta 2014
iPhone pics and Happy Birthday Finland!
Heipä hei!! Ensiksi, hyvää synttäriä Suomi. Pidän lippua ylpeenä mun seinällä! Toiseksi, tässä mun kuulumisia iPhone kuvien avulla, enjoy :)
1,2&3 Lokakuun lopussa tuli yhtäkkiä helteet pariksi päiväksi ja nautin niistä täysin rinnoin. 4. Mariam ja chels
1,2&3 voin sanoo että futispelit on ollu yks parhaimmista hetkistä täällä. Oon nauranu, kiljunu ja huutanu niin paljon. Ja oon tavannu nii huikeita tyyppejä! 4. Kokeilin yhen tytön laseja ja kerranki löyty semmoset mitkä kävi mulle :)
1. Vielä yks kuva pelistä 2. Mä ja maiah 3. Mäkkäri rukaa ekan ja vikan kerran. 4. Mä tykkään tästä kuvasta niiiiin paljon
1&2 Fright night eli käytiin kummitustaloissa :) 3.Luna 4. Tapasin mun äitin vaihtariajan kaverin ja sen lapset. Se oli jälleennäkeminen 4 vuoden jälkeen
1. Mä vähä hullaannuin tohon kaivertamiseen, vietin 3,5 tuntia kahen kurpitsan kaa. 2.Reunimmaiset on mun kaivertamat 3&4 tää paha poika vei 3 tuntia mun elämästä
1. Alyssa 2.jep... 3. Mä ja mun kurpitsa 4. Tältä se suurinpiirtein Halloweeninä näytti!
1. Mä, Meagan ja Shayla health-tunnilla. 2. Mun karkki tai kepponen kierros. 3. Pitssaaa 4. Steph, Chels ja mä
1. Mä ja mun hostdad 2. Selfie 3. Mä aina innostun letittämisestä ja tässä yhen illan tulos 4. Mun yks parhaimmista kavereista vaihto koulua ja tää on vika päivä sen kanssa. MULLA ON IKÄVÄ JASONIA :'(
1,2,3&4 Meijän futaritiimi pääs pelaa Domiin eli alueen yhteen isoimpaan halliin. kattokaa muuten tota jätkää joka fotobombaa noissa kahessa alimmassa kuvassa. Siis käytiin yks päivä mun kuvia läpi ni se on puolessa mun kuvissa jotka on otettu peleissä. En tiiä miten se on aina siellä missä minäkin XD
1. Mun taideteos 2. Siis olin taas tapani mukaan kävelemässä mun naapurstossa kunnes löysin joen tosta ihan läheltä XD JOO, LÖYSIN JOEN :DD 3. Skyzone 4. The perks of being foreign
1. Mä ja Melizabeth 2. Sleepoverin eväät 3. Maailman ihanin koira, BEAR 4. Chelsea ja mä ostarissa
1. BBQ Chicken Wings 2. Another Selfie 3. Oon niin onnellinen koska täällä on piano! en selviäis ilman 4. Ihana auringonlasku kouluun mennessä
1. Japanilainen ravintola. 2. Käytiin kuvailemassa Chelsean kaa junaradalla 3. Steph on niin kultanen<3 4. LUNTA
1. Kuoroa 2. Siis tän talven pelastus, fazer. 3. Brooklyn Bridge. 4. Jouduttiin hirveeseen ruuhkaan Nykin keskustassa. Oltiin samassa kohassa puol tuntia
1,2,3&4 Lights on Lake
1. Kun mun hiukset oli vielä "lyhyet" 2. Tein lumilyhdyn yks sunnuntai 3. TULLY'S 4. Saher joka rakastaa batmankamaa
Viikon piristys, suomiruokaa <3
xoxo, Eevi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)