Pep Rally, Homecoming game & dance

Moikka moi! Viime viikko oli siis Spirit Week mutta mun ja muiden panostus ei ollu kovin suurta niin ei tullu myöskään räpsittyä kuvia. Maanantaina oli Twin Day ja kaikki seniorit pukeutu mustaan, oon siis joissain papereissa senior ja joissain junior niin pukeuduin mustaan. Tiistai oli Tie Dye, keskiviikkona Western, torstaina USA ja perjantaina koulun värit eli oranssi ja sininen. 

Perjantaina kokoonnuttiin vaihtareiden kanssa puoliltapäivin opon huoneeseen josta asteltiin futiskentälle. Pikkuhiljaa katsomoon keräänty porukkaa ja kuten edellisessä postauksissa kerroin, aloin hiljalleen vaipua tilaan mitä on vaikee kuvailla. Otin videoita mutta mun kädet tärisi niin paljon että ne meni pilalle.. Mutta, katsomo oli jaettu neljään osaan: Freshmen, Sophmores, Juniors ja Seniors. Välillä pidettiin huutokisoja ja Sophmoret tais voittaa jokasen. Kaikki koulun oppilaista ei ollu paikalla. Monet lähti juoksemaan kun ovet avattiin ja osa feikkas lääkäriajan tai jotain muuta vastaavaa.

Tekohymy ennen puhetta. En uskaltanu kattoo taakse niin piti ottaa selfie...

 Dem italianas

Jokasella klubilla oli oma numero, suurinosa oli tehny tanssin mutta esim cross country team veti viestin.

Illalla luvassa oli futaripeli. Ja voitettiin taas. Meillä on ollu 4 tai 5 peliä ja jokanen niistä voitettu. 4 peliä jälellä joista kaks kotipeliä. Sitte alkaa jatkosarjat ja välierät eli pelit voi jatkua pitkälle marraskuuta. Pelissä oleminen ei itseasiassa tarkota pelin seuraamista, vaan lähinnä kuvien ottamista, pitsan syömistä ja hurraamista kun joku sattuu kattomaan mitä pelissä tapahtuu. Näitä kuvia tuleekin urakalla joka pelistä.

 

Lauantaina vuorossa oli tanssit jonne menin Chelsean kaa josta on tullu mun erittäin hyvä ystävä. Ennen koululle menoa napsastiin parit kuvat. Tanssit oli lähinnä pareja täynnä, ykskään poika ei ollu ilman paria. Eli jos pojalla ei ollu paria, jätti se tulematta. Mutta sitten meitä "parittomia" tyttöjä oli enemmän. Musiikki ei ollu mitenkään hyvää mutta annettiin silti palaa ja kunnolla. Kun jälellä oli enää puol tuntia, mentiin iha eteen ja jorattiin niin että puolet hiuksista oli märät. Kohta huomattiin että meiän porukkaan tuli koko ajan lisää ja lisää porukkaa. Meillä oli semmonen jorausrinki jossa jokanen kävi aina vuorotellen keskellä tanssimassa. Eli mulla ja mun porukalla oli siis huikeen hauska ilta vaikka muille se olikin aika laimeeta. Ja ainiin, urheilijapojat kun ei tanssi. PS! Oon ruennu hymyilee jenkkihymyllä, ootko nyt tyytväinen äiti? :)

 

 

 xoxo, Eevi

One month down & feeling sad/panicking

Vaihtarielämään kuuluu vaikeet päivät, hyvät päivät ja niiden sekotukset. Eilinen ja tämä päivä on ollu tähän asti vaikeempia. Torstai on muutenki ihmeellisesti aina vaikee.

Tänään meillä oli pep rally jossa jokanen vaihtari esitteli ittensä koko koulun edessä. 3000 henkilöä yhteensä. Aamulla olin tosi levoton mutta en tienny vielä sillon miksi. Puol tuntia ennen puhetta tärisin ja olin hermostunu. Sama juttu mikä mulla on ollu aina jokasen miljoonan lauluesityksen, viulukonsertin tai pelkän puheen luokan edessä. Kun astuttiin mikki kädessä jenkkifutiskentälle, mun silmissä pimeni. Suomee puhuessa sanoin vaa yksittäisiä sanoja. Sen vielä muistan. Kukaan ei ymmärrä nii sillä ei ollu mitään väliä. Katsomosta kuulu vaa että: What is she saying, what is that language. Kun aloin puhumaan englanniksi mun filmi pätkäs poikki. Mulla ei oo mitään muistikuvaa mitä sanoin. Sen muistan että unohin sanoo yhen suunnitellun jutun mutta en sönkänny tai mumissu. Käveltiin takas omille paikoilla ja sitte romahin. Tärisin ja itkin. Pelkäsin että niin kävis. En oo varsinaisesti saanu paniikkikohtausta aikasemmin. Siihen on ollu viitteitä. Vuoden kärsin niistä urheilun yhteydessä. Tietysti kaikki mun ympärillä säikähti mutta sain ite rauhotettua itteni. Heti rallyn loputtua juoksin ulos kentältä ja menin bussiin. Jätin tailgaten ja kaiken välistä. Tarvitsin rauhaa. Sain kolme tekstaria joissa kaikissa luki että vedin hyvin ja että ovat ylpeitä. Olin kuulemma hymyilly ja ollu niinku aina oon. Itse en vaan muista sitä. 

Pointti mun kirjotuksessa on, että nää tunnemyrskyt täällä on uskomattoman voimakkaita. Niin voimakkaita että niitä ei voi verrata mihinkään muuhun kokemukseen. Sun mood(tunnelma???) MIELIALA, voi muuttua yhestä pienestä jutusta. sitte tuntuu että koko maailman on vastassa, kukaan ei taho olla sun kaveri ja kaikki menee väärin. Yön yli nukuttua kaikki on taas hyvin. Mutta joka päivä oon silti ollu onnellinen ja tuntenu olevani etuoikeutettu olla täällä ja kokea nää asiat jotka vain harva kokee. Koti-ikävää en oo varsinaisesti kokenu. Tää vaihtarielämä käy vaan joskus tosi raskaaksi. 

Mutta nyt pienien itkujen jälkeen voin kertoa että oon helvetin ylpeä itestäni tällä hetkellä. Puhuin 3000 hengen edessä englantia. Viime tammikuussa englannissa en voinut puhua edes viiden oppilaan edessä. Tämän takia oon tänne tullut, voittamaan itteni kaikessa mitä pelkään yli kaiken. Yks iso merkkipaalu saavutettu, monta edessä. 

Tänään on myös tasan kuukaus siitä kun lähin kotoa isoon maailmaan aikuistumaan. Muistan sen päivän niin hyvin. Katsoin pienestä FlyBen ikkunasta Kajaanin lentoaseman pieneen odotushuoneeseen kun mun pikkuveli liimasi kätensä ja naamansa ikkunaan itkien, kun äiti kirjotti viimeset viestit mulle kännykkä käessä ja kun iskä seiso normisti. Itkin niiiin paljon. Sillon vasta iskeyty tajuntaan että mihin juttuun oon lähteny mukaan. Se aika tuntu niin pitkältä. 10 kuukautta. Mutta kuulkaas, mikään aika mun elämässä ei oo menny näin nopeesti. Nyt itken ennemmin siitä ajatuksesta kun joudun lähtemään ja jättämään nämä ihmiset täällä kun että haluan kotiin. Tuun härnäämään ihmisiä Suomessa ennemmin kun huomaattekaan. Mutta kuitenkin, oon niin onnellinen että oon täällä. Yks kuukaus takana, yheksän eessä.

xoxo, Eevi

Kuulumisia | Video (yritys 2)

Okei uus yritys... en tiiä mikä mun bloggeria vaivaa mutta nää postaukset ei näy jostain syystä. eli, kuvailin kuulumisia ja sitte liitettynä on pari videopätkää amerikan ajalta :)

xoxo, eevi

Football, smores and sleepover

 Heipä hei :) perjantaina oli siis luvassa mun eka high school football game. Oon käyny muissa peleissä niin säännöt ei oo niin epäselvät :) katsomon koko vasen puoli oli varattu koulun oppilaille ja sieltä loisti sininen ja oranssi, meiän koulun värit. Mulla on tosin vaa syracusen huppari mutta yliopistolla on samat värit ku meillä nii se kelpas hyvin. Ilta ei sattunu olemaan onneks kylmä vaan yks lämpimimmistä viikkoon. Täällähän kävi niin että asteet tippu yhtäkkiä viiteentoista ja yöt oli kylmiä. Lauantaina eli eilen kelit lämpeni takas ja tänään oli 27 vaikka sato koko päivän. Ens viikoksi on luvattu 20-27 huomista lukuunottamatta.

Meiän koululla on tämmöne juttu vähä niinku nälkäpelissä, eli nostetaa kädet pystyyn ja tehää toi merkki :)

Voitettiin peli 36-0 eli jeeeeeeeeee

 Lauantaina oli vuorossa mun yhen parhaimman kaverin synttärit. Chelsea täytti 18 ja painostan sitä hankkimaan täyden ajokortin että päästään rullailee, mutta se pelkää ajamista nii voi olla että sen hankkimisessa menee hetki...

 Me istuttiin ihanassa kesäyössä nuotion äärellä, paistettiin vaahtokarkkeja ja tehtiin smoreja. Söin tosin vaa yhen ku ne on niiiiiin makeita. Oltiin totuutta ja tehtävää, never have I ever- peliä, katottiin tähtiin kirjoitettu virhe. Nukuttiin sohvalla josta johtuen mun alaselkä on jumalattoman kipee...

 

Lainaan Chelsealta tie dieta spirit weekkiä varten joka alkaa siis huomenna :)

 Sunnuntaina kävin ostamassa sitte mekon Homecomingiin mutta siitä näytän kuvan vasta tanssien jälkeen ;)

xoxo, eevi

I'm sorry

Heipä hei :) ja anteeksi.. taas kerran.. Koitin päivittää blogia pari kertaa tällä viikolla, mutta jostain syystä postaukset ei avautunu mulla. 

Eli, tänä aikana kun en oo kerenny kirjotella mitään oon ollu leikkimässä agenttia lastentarhassa, ollu uudessa disneykaupassa, ottanu kuvan minni hiiren kaa, selvittäny pyramidisalaisuuksia,

syöny pitsaa liikaa, leiponu chocolate chip cookieita, kattonu lentispelin, 

kuollu nauruun Chelsean ja Jasonin kaa, istunu kahvilassa koulun jälkeen ennen pelin alkua, kattonu leffoja, juonu melko monta pulloo snapplee

kattonu maastojuoksukisoja, kannustanu omaa kotijoukkuetta,  

tehny läksyjä, syöttäny kaikille salmiakkia, selittäny mistä mun aksentti johtuu, imeny itteeni syksyn energiaa, käyttäny meikkeihin 60 dollaria,

shoppaillu, kuljettanu kotiin tiiliskiven kokosia kirjoja, ostanu iPhonen, oppinu italiaa, tuntenu oloni viisaaksi

käyny kävelyllä iltahämärällä, vältelly mua puolta lyhyempää poikaa joka puhuu pelkistä videopeleistä, nukkunu tosi huonosti, syöny jäätelöö.

Siinä mun tämänhetkiset tunnelmat :) lähen iha just ekaan kotipeliin ja huomenna on luvassa paardit että musta tuutte todennäkösesti kuulemaan sunnuntaina viikonlopun jälkeisissä tunnelmissa :)

xoxo, eevi

Lately | Video

Heipä hei :) tekasin nopeesti videon eilen että jotain videoo sais aikaan :) 

Happiness is a blessing

Heipä hei :) Blogi on jääny viimeaikona vähän sivummalle. Anteeksi siitä. Aika jenkeissä on ollu melko hektistä ja sopivaa aikaa kirjottamiseen ei monesti löydy. Lupaan ryhdistäytyä nyt :)

Miten mulla on menny?

Oon erittäin, erittäin onnellinen tällä hetkellä. Tää vuosi on yks elämäni parhaimmista päätöksistä. Tiedän että tulossa on vielä alamäkiä, ylämäkiä ja vielä kerran alamäkiä, mutta tänään oivalsin kuinka paljon tykkään olla täällä, kuinka paljon rakastan näitä ihmisisiä, kuinka paljon nautin puhua englantia, ja kuinka pelkään sitä päivää kun on aika lähteä takaisin. Mutta aion nauttia elämästäni täällä täysin rinnoin, yhtäkään asiaa katumatta. Oon ollu Jenkeissä nyt kaks viikkoa ja miten iloinen olenkaan kun tiedän että mulla on jälellä vielä 292 päivää.  

Olen niin kiitollinen ja onnellinen että mulla on maailman parhaimmat host-vanhemmat. Mun host-äiti tulee nykyään joka ilta mun huoneeseen, istuu sängylle ja me jutellaan niitä näitä. Aivan ku ois tunnettu ikuisesti. Ollaan käyty shoppailee kahesti puolentoista viikon aikana, ja toisella kerralla ajettiin tunti kun ehotin paikkaa mistä saisin halvemmalla lenkkarit. Mä ja mun host-isä piikitellään toisiamme koko ajan. Hyvällä tavalla. Hän on facebookia, iPhonea, mäkkäriä ja söpöjä promkutsuja vastaan. Mä taas kannatan niitä kympillä. Kinastellaan siitä kuuluuko ananas pitsaan vai ei. Kun oon autossa, laittaa hän kantrimusiikkia soimaan täysillä, koska kaikki tietää että en tykkää siitä. Ja tää piikittely on niin hauskaa. Mutta jääkaapista löytyy kuitenki juuri sitä jugurttia mistä sä tykkäät, kyyti on sinne minne tahtoo jotta en jäisi mistään paitsi, joka kerta sua puhutellaan sweetie tai honey. Vilpitöntä välittämistä.

En voisi olla ylpeämpi itestäni. Näin jälkeenpäin mun on helppoa sanoa että viime talvena Englantiin lähtenyt Eevi oli 4 kuukautta täysin shokissa. Liikaa odotuksia, itsevarmuutta ja varmaan ylimielisyyttäkin. Palasin maan pinnalle yhdellä romahduksella. Olinkin se hiljainen outo tyttö. Ja se oli elämäni vaikeinta aikaa. Peruisinko ne tapahtumat jos voisin? En. Muuttaisinko ne päätökset mitkä tein? En. Sille on tarkoitus että asiat menivät miten menivät.

Nyt, puol vuotta myöhemmin, ilman ennakko-odotuksia ja avoin mielin Amerikkaan muuttanut Eevi pärjää paljon paremmin. Muuttamatta omaa itteään, mielipiteitänsä ja huumoria on paljon helpompi pärjätä. Pitää olla oma itsensä, sillä kaikki muut on jo varattuja. Voin sanoa että olen täysin ylpeä ollessani erilainen mitä muut. Taustalla on ollut aina pelko että erottuisi muista väärällä tavalla. Nyt mua ei hävetä pätkääkään. 

Tiedättekö sen tunteen ku joku asia vaan naurattaa niin paljon, että ei saa hengitettyä ja ei sais edes nauraa siinä tilanteessa? No, pelkäsin että voi kestää hetki ennen kun tulisin sen täällä kokemaan, mutta tiistaina kuoltiin nauruun mun kahen ystävän kanssa yhellä kuorotunnilla mun sanomasta vitsistä. Pidätettiin naurua kymmenen minuuttia(se jäi oikeestaan surkeeksi yritykseksi) välillä purskahtaen nauruun. Kun rauha on laskenut takasin ympärille, erehtyy katsomaan kaveria silmiin jolloin pato murtuu uudelleen ja yrittää tunkea suuhun kaikkea jotta päästäs mahollisimman vähän ääntä. Vaikka tää kuulostaa mitättömältä ja tyhmältä, tuntu se niin helpottavalta tietää että oikeassa seurassa kaikki tuntuu taas kodilta. 

Juttelin mun yhen kaverin kanssa täällä, ja keskusteltiin kaikkea syvällistä. Sanoin sanasta sanaan näin: "If I said I wasn't scared I would be lying. But the humor and being like this is just my personality. Cos I wanna be myself from the day one".

Dinosaur Barbeque and Irish festival

Heipä hei :) tällä hetkellä istuskelen sängyllä viettelemässä rentoa sunnuntaita. Ohjelmassa ei oo muuta kun iltalenkki ja aattelinki ihan rentoutua ja käydä vaikka kylvyssä. Perjantaina lähettiin keskustaan syömään paikkaan nimeltä Dinosaur Barbe-que. Oikea perinteinen amerikkalainen diner jossa tarjottiin vaan kaikkee epäterveellistä, rasvasta ja grillattua. Halusin jotain terveellistä ja otin kurkkutomaattisalaatin mikä sattuki olemaan jossain kastikkeessa ja en ikinä syöny yhtä kurkkua enemmän..

Mentii maailman raskaimman aterian jälkeen keskustorille jossa oli Irish festival. Syracusen keskustassa järjestetään monia eri aiheisia festareita ja perjantaina teemana sattu olemaan Irlanti. Tuolla tarjottiin erilaisia ruokia, olutta, käsitöitä, koruja, vaatteita. Takana näkyy myös lava jossa esiinty bändejä ja tanssiryhmiä. Me käytiin kattomassa vaan irlantilaista rivitanssia :)

 Festien jälkeen mulle esiteltiin kaupunkia vähän enemmän, kerrottiin parhaimmat ruokapaikat ja kahvilat. Mulle tuli keskustasta mieleen vähä mini New York paloportaineen ja neonkyltteineen mutta eihän se oo missään tapauksessa samaa kokoluokkaa. 

xoxo, Eevi