Back in business

MOIKKA! Niiiiiin paljon on tapahtunu tän puolentoista kuukauden aikana. Anteeksipyynnöt kun oon ollu niin hiljaa mutta elämä on ollut melko hektistä. Nyt mulla on parit postaukset luonnoksissa niin voitte odottaa että julkasen niitä nyt viikon sisään :)

Latasin nopeesti kuvia koneelle mun puhelimesta että voin käyttää niitä eri postauksiin, ja katoin vaa nopeesti kivoimmat kuvat, ja niitä löyty 100. Enkä ladannu vielä yhtään meijän spring breikiltä, eli kuvia on tulossa pian ja paljon!

Kirjotan nyt nopeesti ennen ku meen nukkuu että mitä on suurinpiirtein tapahtunu sillä välin ku oon ollu hiljaa tällä blogin puolella:)

Mitä on tapahtunu?

• Oon käyny kävelyillä koska täällä on kevät
• Vaihoin renkaan mun kaverin kaa
• Tiputin viis kiloo kolikoita maahan parkkipaikalla, pussi repes. En oo koskaa nauranu niin paljon, mulla vaa valu kyyneleet. Saatiin koko juttu videolle
• Kävin pyöräretkellä parkissa
• Oon syöny paljon jäätelöö
• Oon nauranu kahessa viikossa enemmän ku mitä muistan koskaan nauraneeni
• Kävin ensiapukurssin
• Näin 50 shades of grey leffan keskellä yötä
• Popitin Miley Cyrusta kavereitten kaa autossa ja työnnettiin päät kattoikkunasta ulos, taas yöllä
• Ostin matkalaukun koska mun pitää kartottaa kuin paljon tavaraa mulla on
• Ostin tanssiasmekon
• Kävin uimassa uimahallissa 4 kertaa
• Käyny kattoo ku kaveri on ottanu kaks tatuointia ja yhen lävistyksen
• Yhellä reissulla kaks poikaa armeijasta kysy mut lounaalle, sanoin ei. Kadun tekooni kovasti
• Oon ollu downtownissa yöaikaan vaikka siellä ei sais olla sillon
• Kuulin mun historian opettajalta että musta pitäs tulla diplomaatti aikuisena
• Oon syöny liikaa roskaruokaa
• Siksipä ikävöin suomiruokaa niin paljon, äiti laittaa lohta heti ekana päivänä ku meen kotiin
• Mulla on ollu syvällisiä keskusteluja mun historian opettajan kaa
• Oon nukkunu joka viikonloppu jossain muualla ku mun talossa, yleensä stephillä
• Makasin auringossa yks päivä ja mulle tuli pakaraan shortsien rajat
• Oon kuullu että suomi kuulostaa Eminemin Rap God kappaleelta
• Sain lempinimeksi Nemo
• Kävin kattoo baseballia parin otteeseen
• Ja poikien Lacrossee
• Ja kaikista tärkein, tutustuin nii upeisiin ihmisiin ja opin tuntee mun parhaimmat kaverit vielä paremmin. 

Ystävät on täällä mulle kaikkein tärkeimpiä<3¨

Perään pian postausta:)

xoxo,Eevi

Lately

Tässäpä kuvia ystäväpäivästä tähän päivään:)

1,2,3&4 Mentiin ystävänpäivänä porukalla keilaamaan .

1. Vielä sama juttu 2. Sain mun hosteilta ystävänpäivälahjaksi koulun hupparin 3.Illan villityksiä stephin luona 4.Mä ja donny josta on tullu mulle ku veli:)

1. Trevor on uintitiimissä ja jokanen siitä joukkueesta värjäs hiukset blondiksi ja sitte ajeli ne jotenki tyhmästi. 2.Iltakävelyllä Chelsean kaa 3.Reeneihin menossa 4. Kylpy

1. Niin hyvää 2. Nick from Wegmans 3. Lacrosse peliä kattomassa 4.Milkshake 

1.Mä, julianna ja Chelsea 2.Sovittaa mekkoa 3&4 Facetimetin Stephin kaa ja se kaatu portaissa XD 

 1. Beeville Diner 2. Mä ja Peter 3. Sama paikka 4. Ranskiksia 

 1. Mä ja Julianna 2.Mä ja Libby 3.Selfie 4.Oon ruennu lukee kirjoja täällä

 1,2,3&4 Roadtrip parin tunnin päähän kattoo poikien kisoja

 1.Another selfie 2.Yökylässä stephillä, taas. 3.AHH 4. <3<3 

 1. Kahvilailta koululla, mun huikeet kaverit esiinty. 2.Kikkurakäkkyrä 3.Kevään ekat kävelyt 4. Varsity urheilupubi downtownissa

1.Mä ja Maddie 2.Juhlasali 3. Mun hyvä ystävä Danielle täytti 16, mun olo oli niin vanha...

1.Laulut 2.Mä ja Anna 3. Selfie stickkk 4.Skypetystä tytsyjen kaa

Hyvää alkavaa viikkoa sinne suomeen!

xoxo,Eevi

Anxiety and Panic Attacks

Heippa:) ihan ensiksi haluan sanoa että en muista mun elämässä aikaa jollon oon ollut yhtä onnellinen kuin nyt. Mun elämä on melkein täydellistä ja rakastan asua täällä. Kotiinlähtö pelottaa tosi tosi paljon. Ja anteeksi ku oon ollu niin hiljaa. Tulossa on lisää postauksia ja pian:)

Mutta haluan kuitenkin puhua jostain tosi tärkeestä ja isosta osasta mun elämää ja nyt myös vaihtoa. Syynä onse että voin ehkä auttaa jotain henkilöä siellä ruudun toisella puolella tai voin auttaa ymmärtämään toisia miten tää "toimii". Kyseessä on siis ahistukset ja paniikkihäiriöt/kohtaukset. Ne on lisääntyny täällä huomattavasti. Suomessa mulla ei ollu varsinaisesti itse paniikkikohtauksia urheilua lukuunottamatta. Ne tuli mun elämään täällä

Kaikki alko ihan pienestä pitäen. Mua on kiusattu. Pientä näykkimistä siellä täällä, syrjimistä, karkuun juoksemista. Muistan yhden illan kun päästiin diskosta ja kaverit sano että oottavat mua nurkan takana että pyöräillään yhessä kotiin. Nurkan takana ei kuitenkaan oottanut kukaan. Olin tuollon kakkosluokalla ja se on yks harvoista muistoista mitä mulla ees on niin varhasesta vaiheesta ja muistan miten surullinen olin. Mutta en sillon ite tajunnu että se luokitellaan kiusaukseksi. Mun kakkos- ja kolmosluokan välinen kesä oli ihan hirvee ja en oo puhunu siitä kellekkään, mutta muistan kaiken mitä tapahtu mun päässä, ja miten se heijastu mun käytökseen. Se rupes syömään mua sisältä pikkuhiljaa. Ja oon tajunnu nyt tässä ahistuksen lisäännyttyä että kaikella tuolla kokemalla on ollu hirveen iso merkitys siihen millaiseksi ihmiseksi mä muovauduin. En oikeen ymmärtäny sitä ennen.

Sitte se siirty vaiheeseen että jotkin yleensä normaalit asiat tuntu ylitsepääsettömättömiltä. Esim ekat soitot kampaajalle tai hampilääkärille oli melkein mahotonta. Kirjotin keskustelun paperille, sanasta sanaan, eri vaihtoehoilla, riippuen toisessa päässä olevan henkilön vastauksista. Ja olohan on siinä vaiheessa ihan tyhmä koska jostain ihmeen syystä en voinu tehä niin. Mä halusin kyllä, mutta jokin mun sisällä ahisti liikaa. Sitte olin vaikkapa tiimarissa ostamassa synttärilahjaa, ja mä olin kirjaimellisesti siellä 3 tuntia koska en osannu päättää mitä ostan koska olin niin huolestunu mitä lahjan saaja tulee aattelee siitä. Mulla oli myös muutto eessä nelosella ja menin uuteen kouluun. En ollu sielläkään pidetty. Vähän outo ja haaveilija. Siks mä aattelin että vika on mussa koska kukaan ei tykänny musta ja vieläpä eri kouluissa. Rupesin stressaamaan. Muutin mun käytöstä, pukeutumista. Yritin olla jotain mitä en oikeesti ollu. Jo tuollonki mun pää kävi ylikierroksilla.

Matkan varrella on ollu siis erinnäkösiä esteitä ja laukaisijoita. En luettele niitä kaikkia koska lista on pitkä. Ihan oudot pienet jututki viittaa mun pointtiin. En voinu puhua asiakkaille entisessä työssä koska pelkäsin että teen jotain väärin. Omaan hammasraon joka teki musta helpon kiusauksen kohteen ja mulle on annettu kaikennäkösiä lempinimiä sen mukaan(voitte muuten kuvitella millasta on olla täällä täydellisten hampaitten maailmassa kun itelläni on spagetin paksunen hammasrako), oon ottanu muutenkin hirveitä paineita ulkonäöstä, haluan erottua joukosta, mutten kuitenkaan liikaa. Mitenpä sä sit onnistut siinä. Pelasin pesistä vuosia(lopetin vuosi sitte) ja ku meininki muuttu tosiseksi, mä sukelsin syvälle stressimaailmaan. Mä rupesin saamaan paniikkikohtauksia/astmakohtauksia. Kävin lääkärissä miljoona kertaa vuoden aikana eikä mussa ollu mitään vikaa, fyysisesti. Suoritusten hankaloiduttua mun olo muuttu enemmän ja enemmän ahistuneeksi ja koko ajan syytin mun kehoa ja keuhkoja. En kertaakaan ajatellu että se vois olla mun pää joka aiheuttaa sen epämiellyttävän tunteen. Kuukaudet kulu eikä mikään onnistunu. Urheilulukion tultua kuvioon, paineet reenata ja menestyä kävi liian koviksi. Kun sitte luovuin pesiksestä mun olo on ollut niin paljon kevyempi. Toinen iso laukasija oli viime talvi Englannissa, josta en puhu nyt koska tästä postauksesta tulee muuten liian pitkä.

Siirytääs sitte tähän vuoteen. Ekat kunnon paniikit sain parin viikon jälkeen. (Postauksen siitä voit lukee tästä linkistä) Mulla tuli hirvee pakokauhu kaikissa tilanteissa esim ku mun piti olla luokan eessä tai mun piti lukee. Oon täydellisyyden tavottelija ja sanan väärin lausuminen vaivas mua kaks päivää. Menetin pari tuntia yöunista sitä tilannetta miettien. Oudointa tässä on että tiedän että murehin liikaa, mutta en pysty lopettamaan sen asian miettimistä vaikka kuinka yritän. Sitten rupeen murehtimaan siitä että murehin jostain turhasta. Se on semmonen ympyrä jota pitkin kulkemista ei voi oikeen lopettaa. Viime sunnuntaiyönä olin hereillä kolmeen aamuyöllä koska murehin sitä että oliko mun yks vitsi liian tyhmä. Aattelin että mun kaverit pitää mua nyt outona ja että oon pian yksin ja blaa blaa.. En vaan pysty lopettamaan miettimistä vaikka tiedän että se on ihan turhaa. 

Mä oon hirmu sosiaalinen ja puhelias. Alku-ujouden jälkeen mä oon vaan niin ulospäinsuuntautunu ja outo että se on yllättäny monia. Siks ihmiset on epäilly että feikkaan mun ahistukset ja paniikkikohtaukset koska ne ei voi uskoo että mussa voi asua kaks niin erilaista persoonaa, tai koska musta ei löytyny fyysisesti mitään vikaa ni mä vaan teeskentelen. Ja se sai sitte mut ittenikin epäilemään että entä jos kuvittelen kaiken, mitä jos kaikki tuntee näin ja mussa ei oo mitään vikaa. Että mä oon vaan heikko enkä osaa käsitellä asioita mitä muut osaa. Mutta ku en vaan saa omilta ajatuksilta rauhaa. Joskus mulle tulee semmonen olo että tuun hulluksi ku mun pää ei oo hiljaa. Ylianalysointia. Istun huoneen lattialla kaks tuntia kotiläksyjen kanssa, ei oo puhelinta, telkkari ei oo päällä, ei oo konetta, mutta en vaan voi kirjottaa mitään, en ees yhtä sanaa, en pysty keskittymään. Ja siitä johtuen on vihanen itelleen koska ei vaan pysty. Turhautumista. Seison uusien kavereiden vieressä ja haluan mennä juttelemaan mutta pelottaa että kuulostan tyhmältä tai ne pitää mua outona ulkomaalaisena jolla on hammasrako. Ja sit rupeen itkemään koska oon vihanen itelleni. Oon vihanen koska epäilen itteeni niin paljon. Mua hävettää mun reaktio. Pakenen vessaan, peitän mun kasvot, katon muualle, nielen mun itkun.

Mutta mua ei masenna. Mä oon onnellinen. Ilonen. Mutta joku mun sisällä ei anna tehä asioita mitä oikeesti tahon tehä. Jokin näkymätön käsi vetää mut takasin ja vaikka kuinka yritän taistella vastaan, mä häviän.

En halua huomiota tällä kirjotuksella, tällä ololla mikä mulla on. Haluan vaan tuoda asian esille mun kannalta. Ehkä se auttaa jotakuta tajuamaan että täällä on yks tyttö kainuusta jolla saattaa olla samanlaisia tuntemuksia mitä siellä ruudun toisella puolella. Tai ehkä se auttaa jotain toista ymmärtämään miltä hänen kaverista/läheisestä tuntuu. Oon lukenu paljon artikkeleita, faktoja ja kirjan erilaisista häiriöistä, ja musta tuntuu että tälle on todnäk joku selitys. En osaa itteäni diagnosoida tietenkää, mutta osaan laittaa yks yhteen ja ymmärtää että tälle on oikeesti lääketieteellisiä selityksiä. Mikään tässä ei oo mun, mun kiusaajien, vanhempien, opettajien, kavereiden tai kenenkään syy. Löydän kyllä jonkun keinon hallita tätä. Mulla on vielä kovempi tahto menestyä elämässä, näyttää että perkule vie minähän en anna tämän estää mitään!

Oon niin onnellinen tällä hetkellä. Rakastan elää täällä. Mä pidän musta itestäni just tälläsenä ku oon. Ja tää ahistus on nyt osa mua. Ehkä joku päivä osaan olla murehtimatta mun hammasraosta tai siitä että ajattelen liikaa. Koska kukaan ei nää mua sillä tavalla miten mä nään itteni. Kukaan ei kiinnitä huomioita niihin pieniin yksityiskohtiin mihin mä kiinnitän itessäni huomiota. Ja toivon että voin joskus olla murehtimatta siitä. I'm working on it :)

xoxo, Eevi

Albany/SU game

Viikko sitte perjantaina en menny kouluun, ja me lähettiin perjantaina mun aluevalvojan, hänen vauvan(joo vietin viikonlopun vauvan kaa), ja toisen vaihtarin kaa Albanyyn. En tullu mitenkään erityisen hyvin hänen kanssaan toimeen mutta selvittiin kunnialla:)

Albany on siis NY osavaltion pääkaupunki ja me mentiin Capitol rakennukseen joka on se paikka minne kaikki poliitikot menee ja tekee päätöksiä. Mentiin tourille ja opas kerto meille kaikkee rakennuksesta ja siellä tehtävistä päätöksistä

Lauantaina oli vuorossa ASSEn kokous jossa pidin esitelmän suomesta ja sitte meiltä kysyttiin kaikennäkösiä kysymyksiä. Minä papupatana jututin sitte koko yleisöö siinä ainaki tunteroisen verran ja keskustelu pääty sitte venäjään ja politiikkaan. Ja mulla kun on nyt melko vahvat mielipiteet niin pelkäsin että sanoin liikaa mutta mun vikan pitkän puheenvuoron jälkeen sain aplodit ja yks nainen veti mut sivuun ja sano että: "You and your speech influenced my way of thinking, you'll go far in life, I know that"

That's my plan :)

Käytiin museossa kans ja se oli melko tylsää. MUTTA, siellä oli ilmanen wifi ni se kävi mulle paremmin kun hyvin!

 

Ku pääsin kotiin sunnuntaina, skypetin pari tuntia mun kavereitten kaa. tää oli itseasiassa eka kerta koko aikana. 

Kuha lopetettiin, mun pari kaveria tuli kylään kattoo superbowlia. Tai oikeestaan vaan se half time show, ei sillä pelillä ollu mitään merkitystä :D

 

Maanantaina meillä oli Snowday

Tiistaina minä ja mun kaveri mentiin kattoo College Basketballia kun Syracusessa on siis iso yliopisto ja ne kampukset on iha valtavia.

 

xoxo, Eevi

Puoliväli, muutoksia omassa itessä

Huhhuijakkaa. Siis en nyt kyllä tiiä miten pitäs reagoida. Tarkistin pari päivää sitte mun päivälaskurin ja tajusin että tässä sitä ollaan. Puoliväli. Reilut 5 kuukautta takana, sama määrä eessä. Ja miten ristiriitaset fiilikset mulla on. En mä halua jättää tätä paikkaa, mutta toisaalta mä haluan myös päästä kotiin. emmä tosiaan vaa tiiä

Istun tässä koneen kanssa lattialla, juon kahvia ja syön hapankorppua cheddarin kera.

Mitä mun pitäs sitte sanoo just nyt. Tää on muuttanu mua niin paljon. No miten? 

• Isänmaallisuus on kasvanu tosi paljon. Mun kaveri oli että miks lähit suomesta ku rakastat sitä niin paljon, olin vaa että no enhän! Ni se sano että kerrot kokoajan mitä tykkäät sun maasta. Ja sitte tajusin sen että juu, suomi on itseasiassa ihan kiva paikka, Nimimerkillä: oon aina inhonnu suomee.
• Mä oon paljon paljon sosiaalisempi. Oon ollu sosiaalinen kyllä aina, mutta täällä se on vaa kasvanu. Small talkkia pukkaa, sanon excuse me, sorry. Moikkaan täysin puolituttuja. Mulla on ystäviä ja kavereita joka tunneilla ja pälätellään aina kun on mahollisuus. Vieruskaverit on ystäviä vaikka ei tulis hengailtua koulun ulkopuolella. Sanon what's up, how's it going ja niinku aina, vastauksella ei oo mitään merkitystä. 
• Oon tänne kertonukki mun paniikkikohtauksista ja ahistuksista. Vielä pitää sulkee silmät ja hengittää esim kokeissa kun meinaa välillä joutua paniikin valtaan. Mutta meikäläinen taisteli ja nyt ollaan voiton puolella sen asian kanssa. Ei ahista lukeminen luokan eessä enää, ei harmita jos tuli lausuttua sana vähän hassusti. 
• Jokainen meistä on vähän hukassa että minne sitä haluais isona. Minä ite haluan mun elämältä jotain suurta ja poikkeuksellista. Nyt pitää kyllä rehellisenä sanoa että tän kokemuksen myötä mulla ei oo mitään hajua minne haluan lopulta päätyä. Vaihtoehtoja on niin loputtomasti ja rajat on siellä minne ne ite asettaa.
• Musta on tullu, uskokaa tai älkää, paljon ystävällisempi ja huomaavaisempi. Oon samanlainen sarkastinen ja äksy jos joku käy hermoille, mutta käytän mun kavereitten kesken love you:ta koko ajan. Myös poikien kaa, iskä älä stressaa, en oo tuomassa ketään kotiin(vielä;) Kävin pari viikkoo sitte yllättämässä mun kaverin ja vein sille jätskiä ku sillä poistettiin kaikki viisaudenhampaat. Kyllä mä oon suomessaki tehny samantapasia juttuja, oon aina valmis auttaa mun kavereita, mutta täällä se on vaan automaattisempaa. 
• Kehun vaatteita, hiuksia, meikkiä. Täällä se on niin luonnollinen asia, suomalaisille se tuntuu olevan välillä ylitsepääsemätöntä. Kehun myös tuntemattomien vaatteita. Ja vuoden alussa mun oli tosi vaikee ottaa kehuja vastaan(kesti 2min että keksin sanan kehu, jos se on ees oikein). Kuulin kommentteja jotka oli esim että: I knew you're new cuz you're so pretty. Ja sitten tuli niin outo olo että oli vaan että ehh kiitos? Nyt tähän kommentoimiskulttuuriin on kerenny tottua.
• Hehe, personal space. Suomalaisille tosi tärkeetä. Mutta täällä halaan tuttuja päivittäin ja muutenki ei haittaa jos joku koskee hiuksia tai koskee poskia ja on että sun posket on niin pehmeet. Ei mua vaa haittaa. Paitsi tykkään kyllä olla vaan omassa huoneessa itekseni, ovi kii, kuulokkeet korvissa. Se on näille vähän outoa
• Suomi on erittäin vaikeeta.. Sitä tunnetta on vaikeeta kuvailla. Sun aivot vaan käyttää suomee englanniksi. En enää erota kieliä toisistaan. Sanajärjestys on vaikee, jotkut sanat ei käänny ei millään, sitte verbit... Meinasin sanoo äske että oon aina siellä mun kavereille koska se on englanniksi I'm always there for my friends. Mun pää menee sekasi. Okei suomalaiset, kuvitelkaa se tunne ku kirjotatte enkun esseetä ja sulla on se sana suomeksi mitä tahot käyttää mutta et tiiä sitä enkuksi niin joudut käyttää sitte jotain sinnepäin. Mulla on semmonen olo koko ajan ku kirjotan tai puhun suomee
• Oon niin hirveen onnekas. Mitä etuoikeuksia mulla on, tai no, ylipäätään suomalaisilla. Mä nään kodittomia koko ajan. Mä nään kovanaamasia ihmisiä jotka tulee kouluun aikasin koska meillä on koulussa ilmanen aamupala ja niillä ei ois muuten mitä syödä. Mun tunnilla oli, huom oli, yks poika jonka isä on vankilassa, äiti käyttää huumeita. Se loppujen lopuksi jätti koulun kun sillä ei ollu mitään mahollisuutta valmistua. Mua hävettää kertoo missä kaikkialla oon käyny, näyttää mun kameraa. Mua hävettää sanoo että haluun että kaikki mun laitteet on valkosia, tietokone, puhelin, kamera.. Että käytän tätä tiettyä hajuvettä joka maksaa melko paljon. Koska täällä on ihmisiä jotka ei oo jättäny koskaa kotiseutua, ei oo käyny ees New Yorkissa. Tiiän yhen joka sain iPhone 4 ja se on hänen joulu ja synttärilahja kahelta vuodelta. Joku on onnellinen kun saa victoria secret tuoksun viidellä dollarilla. Ja sitte mä valitan jostain iha turhasta.. Tai joku ilmanen koululounas suomessa. En enää ikinä hauku sitä. Tai haukun jos on haukimureketta.. mutta en muuten:)
• Oon niin hirmu ylpee itestäni. Ei sitä oikein tajua että on tuhansien kilometrien päässä 'kotoa'. Kun olin lähössä lentokentällä viime elokuussa, anteeksi kielenkäyttö, mutta olin että ei p*rkele, mitäköhän nyt tuli tehtyä. Pakko sanoa äiti ja iskä, että on teillä ihan kelpo tytär vaikka oonkin sotkunen. Toivottavasti siellä ollaan yhtä ylpeitä ku minä oon itestäni.

Pakko sanoo että on tämä vaan kasvattava kokemus. Henkisesti oon ainaki metrin pitempi. Ihan sama vaikka joku tulis kertomaan mulle toisin, mutta ei tätä tunnetta kukaan muu voi tunteekkaan. Elämässä on niin paljon mistä mulla ei oo ollu mitään hajua ennen tätä reissua, saatika vuos/kaks sitte.


Mutta tuossa nyt jotain, saatan tehä jossain vaiheessa toisen tämmösen, vaikka sitte ku on enää pari kuukautta jälellä!

xoxo, Eevi 

Lately, pics

Moimoimoiiiiii. Takana on kiireisiä päiviä, kokeisiin lukua, uupumukseen kuolemista, kesästä unelmoimista(?), uusia muistoja syntyy koko ajan. Nyt oon saanu nukkua kahet hyvät yöunet ja oon valmiina ens viikkoon joka pitäs olla melko kiireinen. Se on vika viikko tässä semesterissä ja mulla vaihtuu 3 ainetta. Harmittaa ku mun Health loppuu ku oon saanu sieltä paljon ystäviä ja mun pöytäryhmä on paras. Mutta kiva päästä eri tunneille, tulee hauskaa:)

1,2,3&4 Meillä oli joulukuun alussa kuorokonsertti. Tsekatkaas amerikkahymy ja posetus. Jestas, kuka ois arvannu että musta muovautuu tuommonen koska...

... tää näyttää enemmän siltä miten mä poseeraisin

 Ladies and gentlemen, Chelsea Buck ja hänen snapchatit

 1.Mall Chebuckin ja Stephin kaa. 2.Ikuistin mut meidän koulun ikkunalle :) 3.Rakastan snapplee niiiiiiiiiin paljon. 4.Meillä oli delay koska lunta tuli ja "paljon"

 1. Luistelemassa 2. Titanicin uudelleen teko. Siis mun suomi ei kuulosta oikeelta ei ollenkaan mutta en vaan keksi sitä järkevämämpää tapaa. Remake suomeksi kiitos? 3. Tää tyttö on vaihtari italiasta joten luistelun opettaminen on helpommin sanottu ku tehty!

 1. Mä ja Merm 2. Näytän iha kärpäseltä nuo lasit päässä. 3. Koulun vessaavessaa 4. Nic..

1.Siis rakastan shoppailla täällä koska hinnat ei ole yhtään mitään ja nää kaupat <3 2.Sokerikahvea 3. KOTO's ennen leffaa 4. juu en tiiä XD 

 1. Lähössä luistelee w/ the crew. 2. Claire oli valoissa meijän vieressä 3. Tärkeimmät ihmiset täällä 4.Downtown

1,2,3&4 käytiin ennen joulua Skanetalesissa en varmaa kirjottanu oikein tota, ku siellä ihmiset pukeutuu ja laulu carolseja yms, 

 1. Mä ja Melizabeth, se ei tuu enää olemaan mun Study Hallissa ja en kestä:( 2.Menossa toiseen konserttiin downtowniin. minä, chelsea, mariam ja nenni. takana on justin 3.Sovittelin kesävaatteita koska tahon että kesä olis täällä jo 4.Sälfiä

1. Caramel Ice Latte, oon nii amerikkalainen. 2.KYLMÄ 3. Hot tub time yöllä 4. Päätetään tämä postaus dramaattisella poseerauksella

LOVE YA

xoxo,Eevi

FRIEND TAG | VIDEO

Moikka! Kuvasin videon mun yhen mun parhaimman kaverin Chelsean kaa. ENJOY:)

Jostain syystä en saanu lisättyä pikkukuvaa..

Winter Break

Huhhuijakkaa ku oli tapahtumarikas loma. Ei tainnu olla ku yks lazy day. Sen takia on ollu täällä bloginki puolella hiljasta koska ei oo ollu yksinkertasesti aikaa! Mutta tässäpä tulee yhteenveto mun joululomasta.

Heti ku koulu loppu vikana perjantaina, ajettiin stephille järjestelemään meijän pikkujouluja.

Pelattiin _koko_ ilta totuutta ja tehtävää ja en muista toista iltaa jollon oisin nauranu niin paljon. Kaiken kaikkiaan oli huikee ilta. Sen jälkeen oli luvassa 10 hengen sleepover. Me peitettiin koko lattia meidän peitoilla, tyynyillä ja tietty meillä itellämme

Mä koristelin piparkakkutalon:)

Mentiin kattoo sirkusesitys ja se teatteri sijaitsee Syracusen keskustassa. Mä ihastuin siihen rakennukseen. Mun sisällä asuu aina pieni prinsessa, joten innostun kaikesta kauniista:)

Sitte koitti varsinainen joulu. Keli ei ollu kovinkaan joulunen, ulkona oli 12 astetta ja välillä sato vettä. Mua ei kyllä ikinä haittaa että ei oo lunta ja pakkasta koska mä inhoon talvisäätä, mutta joulu ei tuntunu samalta. En oo ikinä miettiny sitä, mutta suomalainen joulu on niin täynnä perinteitä glögistä joululauluihin ja saunaan. Täällä jouluillallinenki oli tavallinen ateria, me syötiin lasagnea?? Sanotaanko näin että joulu on täällä materiaa täynnä. Se on all about(katos suomennos) lahjoista ja jos ei tuu just sitä mitä oottaa saavan, suututaan. TÄH

Tapaninpäivänä lähettiin shoppailee tyttöjen kaa. Juu, kertoo taas vähän tästä amerikkalaisesta joulunvietosta. 

 

27. päivä mun kaveri Chelsean vanhemmat piti myöhäset joulubileet joten mun ilta kulu pelatessa Just Dancea. Mun piti lähtee jo ennen yhtätoista koska mun piti pakata seuraavalle päivälle.

28. päivä mun perhetuttu Mary ja hänen kaks tytärtään tuli hakee mut ja me lähettiin kohti Rochesteria joka on noin reilun tunnin päästä paikasta missä mä asun. Tapasin lisää uusia ihmisiä ja sain taas kerskua suomen köyhyyttömyydestä ja meidän ilmasesta koulutuksesta. Meille suomalaisille niin itsestään selvät asiat on täällä ihmeellisiä. Oli ihana nähä tuttuja pitkästä aikaa ja sain pitää hauskaa lapsienki kaa koska mulla ei oo hostsisaruksia

Tulin kotiin 30. päivä ja heti kun laskin laukut maahan, nappasin mekon hengarista ja valmistauduin illalliselle viidessätoista minuutissa. Tapasin mun kaverit 10 minuutin päässä olevassa ostarissa.

Uutena vuotena meillä oli tarkotus olla kunnon bileet mutta parit muuttujat pilas suunnitelman. Mä sitte pelastin parit mun kaverit ja pidin pienimuotosemmat juhlat meillä ja syötiin ja katottiin leffoja ja keskiyöllä myös Ball Drop.

Joulupäivänä meidät kututtiin brunssille Country Clubille mikä on siis klubi niinku Gossip Girlissä jos ootte kattonu sitä. Rikkaiden klubi missä seurustellaan ja kilautellaan shampanjalaseja. Sain elää hetken mun unelmaa.

Päivä sen jälkeen lähettiin tyttöjen kaa kattomaan Unbroken leffoissa ja syötiin japanilaisessa. Girls night out

Ja eilen sitten käytiin kattoo korispeli Stephin kaa :)

Huomenna paluu arkeen ja herätys pärähtää soimaan kello 5:40. jes

xoxo, Eevi