Heipä hei :) eilen sain Steveltä (host iskä) välitetyn spostin joka on lähetetty ASSElta eli mun vastaanottavalta järjestöltä. Mut on hyväksytty. En oo siis saanu vielä expolta viestiä, mutta sähköpostissa kerrottiin että mut on hyväksytty kouluun ja mulle lähetettävä onnitteleva sähköposti lähtee heti kuha hostit on lähettäny ASSElle kuvan talon ulkoasusta. VIHDOIN
Oon nii innossani nyt ku tätä tietoa on ootettukki jo hetki. Mun hostit on ollukki tosi aktiivisia koska mun lähtö on varmistunu päivä päivältä enemmän. Ne sano että haluais mut sinne jo hyvissä ajoin, mieluiten heti 12.8 jälkeen. Kouluhan mulla alkaa siis 4.9 jota ennen pitää käyä valihtee kurssit, nähä Marya ja tyttöjä, käydä reissuilla hostien kaa ja ehkä asia mistä oon eniten innossani: nähä Maggieta ja muita ekaa kertaa (ja mennä niitten kaa shoppailemaan, tsih). Just mietin että mitenhän mun englanti sujuu sitte paikanpäällä.. On tullu vähän taukoo sitten huhtikuun alun ja voihan se aluks tuntua oudolta ennen ku se rupee sujumaan niinku talvella. Mielenkiintosta muuten mennä brittiaksentilla. muuttuu varmaan vuoden aikana amerikanaksentiksi..
Sitten toinen juttu mistä oon hirmu innossani on että äiti, sisko ja veli tulee kotiin vklpna. Mulla on ollu hirmu ikävä sitä mun brittihurmuria. En malta oottaa ku pääsen rutistamaan mun pikku prinssiä. En kyllä usko että oon kauan innossani ku ne tulee, oon nauttinu yksinelämisestä nyt kohta kaks kuukautta, jos iskää harvoin kotona ei lasketa ja tykkään tästä rauhasta mikä täällä vallitsee tällä hetkellä :)
On ihanaa saada hyviä uutisia koska muuten mulla on ollu nii stressaava arki viimesen kuukauden. Koulu painaa päälle ja se näkyy arvosanoissa... Mulla on koeviikolla 7 koetta, mulla on semmoset allergiat että nään kaiken sumuna, kännykkä hajos ja vielä ku se ees vähän toimi, kadotin sen eikä mulla oo mitään hajua missä se on täällä kotona. siis se on satavarmasti kotona, mutta missä? sitte mua pelottaa mennä töihin ulos ku reaktiot on nii pahoja. Mutta koitan pitää mielen korkeena ja yritän olla vaipumatta epätoivoon vaikka se käyki välillä lähellä.
Ainiin, nyt kai sen voi jo sanoa: hyvää kesää kaikki :)
xoxo, Eevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti