Time flies by

-Joko sua jännittää lähtä vaihtoon?

- No ei, sinnehän on vielä aikaa.

- No ei sinne oo enää ku kaks kuukautta!

oho.

Nii tosiaan. Lähen reilun kahen kuukauden päästä. 26.8. Wat. Siis tähän asti koko vuosi on ollu vaan kaukanen ja epärealistinen tapahtuma. Nyt mulla on oikeesti lähtö lähellä. Toiset aattelee että ei ees, just niinku mäkin vielä hetki sitten. Toiset aattelee että ei kestä enää kauaa ku oon taas pois. Mutta niihän se oikeesti on. Kaks kuukautta and I'm gone. Ja se aika tulee menemään niin nopeesti. Oikeesti. Niin nopeesti. Mulla on kokemusta ja aika tulee vaa lentää.

Oon huomaamattani jo valmistautunu lähtöön. Kaikki passit, työt, rahan säästäminen, kurssien järjestely, viisumiajat, koulutus. En oo oikeesti ymmärtäny että koko ajanha mää teen lähtöö. Kaikki "pienet" asiat on osa kokonaisuutta. Vau tää kuulostaa niin vakavalta :D en oo kyllä kirjotellut tämmöstä vakavaa tekstiä hetkeen. 

Eniten mua pelottaa lähtä sinne tietäen kaikki vaikeudet ja ongelmat. En voi lähtee soitellen sotaan ja olla naiivi ja olla tietämätön uuden kulttuurin opeista niinku viime talvena. Uskon ja tiedän kuitenki että mulla on uniikkeja kokemuksia mitä muilla ei, mutta en mää nyt mikään konkari oo tässä. En todellakaa. Samalla tavalla mua pelottaa, jopa enemmän ja jopa turhaan koska tiedän miten outo kokemus se on. Siis sitä on vaikee selittää. Samalla niin ihanaa ja hirveetä. Raastaa sisintä ja samalla ihanat kokemukset ja ihmiset parantaa haavat. Ristiriitasta. Ja kaikista eniten mua pelottaa takasintulo. Siis ei oo mittään järkee pelätä sitä ku en oo ees lähteny vielä minnekkään. Mutta en mää nyt yleensä käykkään järkeen, murehdin jo etukäteen kaikkee, se on mun suurin ongelma ja este. Mietin kaikkee liian paljon ja ylianalysoin mutta ei itteesä voi vaan muuttaa. Yksinkertasesti mua pelottaa koska mää tiedän. 

Hox mikä tiimi!

Mutta Englannin takia osaan myös varautua asioihin, tiedän mitä voi tulla vastaan. Negatiiviset fiilarit kuuluu asiaan, tai sitä ei voi ehkä sanoo negatiiviseksi, lamaantunu. ÄÄÄ ei sitä voi selittää. Mutta siiiiis, enhän mää tekis tätä jos vaan pelkään tai luulen vuoden olevan täynnä vaan kakkoja kokemuksia :) Ootan niin paljon toiseen kulttuuriin tutustumista, uusia ihmisiä, englannin puhumista (voi että siitä on ihan liian kauan ku oon viimeks päässy rupattelemaan englanniksi), high school spirittiä, amerikan tuttujen näkemistä, itsenäistymistä, dunkin' donutsia, shoppailua, nykissä käyntejä, niagara falsseja, softballia... Lista jatkuu ja jatkuu ja siihen kuuluu myös ongelmat, koska ei vaihdossa ois musta mitään järkee jos se ois vaan ruusuilla tanssimista. Haluan oppia asioista, kokea vaikeita hetkiä.  En halua että mun vuosi on täydellinen.

xoxo, Eevi