Heippa hei :) eli eilen tuli täyteen kaks kuukautta englannissa oloa. En kerenny kuitenkaa kirjotella tänne ku oltiin koko päivä Manchesterissa, käytiin syömässä Hard Rock Cafessa ja mentiin vielä leffaan iltasella.
Nii eli siitä on nyt kaks kuukautta kun tultiin englantiin ja mun lähtöön on 46 päivää. Which is insane. En voi ymmärtää miten nopeesti täällä on menny aika. En voi vaa ymmärtää. En liiottele jos sanon että mikään muu ei oo kulunu samalla tavalla. Ei ikinä. Vaikka ymmärrän että mun pitää elää täysiä loppu aika täällä, on takaraivossa tieto, että kohta on kotiinlähtö. Ja se kotiinlähtö tulee olemaan jotain ihan hirveetä, mutta samalla nii kivaa. Ristiriitasta.
Tämän ajan aikana oon oppinu itestäni nii hirveesti ja oon kasvanu henkisesti monta vuotta. On täällä vielä sama vanha rasavilli eevi, vaikka se onki ollu lomalla pari viimestä kuukautta.. Jos pitäis miettiä että miten oon muuttunu täällä, sanoisin että en ensinnäkään hermostu asioista samalla tavalla... Ei oo lennelly sipsipussit kaupassa, eikä nyrkit hakannu vieruskaveria koulussa:D oon rauhottunu jos näin voi sanoa! Ja oon yllättävän ujo, siis suomessa mulla ei ollu mitään vaikeutta mennä juttelemaan tuntemattomalle, mutta täällä johtuen jo ihan kielestä, se on hankalampaa ylittää se viiva, rueta juttelemaan. Mutta sitten ku sen viivan yli pääsee, ymmärtää että mää oikeesti osaan.. iha turhaa on olla juttelematta vain koska pelkää tekevänsä virheitä tai jotain vastaavaa. Joka kerta viivan ylittäminen on helpompaa, mutta se ei ole vielä kuitenkaa helppoa.
Tämän ajan aikana oon oppinu arvostamaan suomea, ja vaikka oon vieläki sitä mieltä että siinäkin on omat puutteensa, ymmärrän miten turvallinen, puhdas ja jopa ylellinen maailma siellä Suomessa on. Siltikin oon sitä mieltä että kotiin tarvitaan vähä tekemistä ja menoo!! Jos nää kulttuurit vois yhistää nii ois aika huippundeerusta! Mutta overall, oon vain ylpeä suomalainen :)
Tämän ajan aikana oon oppinu miten vaikeeta on alottaa elämä nollasta, ihmissuhteet pitää sitoa ihan alusta lähtien, ja yrittää tunkea itteensä ryhmään joka on ollu kasassa vuosia ja vuosia. Ja ihmiset onki väkisin iha erilaisia mitä omat parhaat kaverit suomessa, nii siinä tulee samalla kulttuurishokki ja olo että on nii erilainen mitä muut. Iha vaan siks koska on tottunu olemaan itsensä kaltaisiensa kanssa, nii sitte ku niitä ihmisiä ei ookkaa, miten voi olla täysin oma itsensä jos ei ole omien joukossa? Yllättävän hyvin oon sopeutunu, vaikka se tuottaa välillä vaikeuksia.. Kulttuurishokki on oikeesti hyvä sana kuvaamaan kaikkee täällä.
Tämän ajan aikana oon oppinu että ku pääsen suomeen, nii ennen vaikeilta tuntuneet asiat niinku jonnekki hammaslääkäriin soittaminen tuntuu järjettömän helpolta, nii paljon vaikeempia tilanteita on joutunu kohtaamaan täällä. Ite oon yllättyny kuinka vaikeita jotku asiat on ollu, mutta niitä toistamalla niistä on tullu arkisia asioita jotka ei enää hetkauta.
En voi paremmin kuvailla mitä omassa päässä liikkuu esim koulupäivän aikana, nämä on ainaki tässä vaiheessa ne asiat jotka voi pukea sanoiksi. Tää aika on tosi hyvää harjotusta vaihtovuodelle, jollon joudun kokemaan kaikki asiat ihan samalla tavalla, mutta sillä kertaa mulla ei ole perhettä mukana, ja aika tulee olemaan itsenäisempää. Odotan innolla ja kauhulla mitä ens vuos tuo tullessaan. Voi että!
xoxo, Eevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti