Home and New York state fair

Heipä hei! Täällä sitä ollaan, nimittäin Syracusessa. Lento New Yorkista oli vain alle tunnin ja matkustinki maailman pienimmällä koneella. 9 riviä istuimia.. Se lento oli mun elämäni pelottavin. Oli tosi outoo tulla takas tähän taloon viiden vuoden jälkeen. Sain itelleni toisiksi isoimman huoneen, parisängyn, telkkarin ja pesuhuoneen. Täällä on siis oikein mukava oleskella. Mua tosin välillä ottaa sydämestä ku kävelen ohi sen huoneen jossa äiti asui vuonna -88. Siinä sängyssä on samat lakanat kun äiti oli täällä. Näin ne vanhoista kuvista. Se saa aina muistamaan oman kodin ja ihmiset suomessa. Välillä tulee semmonen olo että herran jestas mitä mä oonkaan tehny ku lähin tänne. Mutta en vois kyllä olla enempää innoissanikaan tulevasta :)

Mentiin tänään New York state fairiin 15 minuutin päähän. Se on nyt pyöriny täällä jo kaks viikkoo ja tämä päivä oli toisiksi viimenen. Eilen oli ollu ilmeisesti koko ajan kiireisin päivä, kun porteista oli menny sisään 145 000 ihmistä. Alue oli niin iso että meillä meni 6 tuntia että käytiin suurin osa rakennuksista ja kojuista läpi. Tai käveltiin oikeestaan ohi. Se oli valtava paikka.

Maistoin ylläolevaa Fried Doughia eli kirjaimellisesti uppopaistettua taikinaa. Se oli aivan älyttömän rasvasta ja en tykänny kyllä yhtään. Mun host-isä taas sano että se syö sitä vaan kerran vuodessa tuolla fairissa, ja että se on sen suurin herkku. YÖK

Dippin' dots on vähän niinku pienen pieniä jäätelöpalloja ja tossa mun kupissa on myös keksitaikinaa. Iha jees muttei se normaalia jätskiä voita...

Käytiin myös semmosessa teltassa missä lenteli vapaana perhosia ja yks laskeutu sitten mun kädelle :)

Päivän lopuksi Steve vaati mut istumaan Footsie Wootsieen eli se yksinkertasesti tärisi ja lujaa ja en tuntenu mun jalkapohjia minuuttiin. Mutta sitten ku se lopetti tärisemisen, kaikki kuuden tunnin kävelemisen kivut oli kadonnu.

Lataan tänne huomenna videon New Yorkista joten stay tuned!!
xoxo, Eevi