Deep thoughts

Näin ekan kouluviikkon loputtua haluan vaa kertoo millasia ajatuksia mun mielessä kulkee koulupäivän aikana. Kerron tästä päivästä koulussa koska se oli henkisesti tosi raskas, ja vaikka rakastan olla täällä, nii kaikki varmasti ymmärtää että täälläkin tulee huonoja ja masentavia päiviä, iha niinku kotisuomessaki. Viikonloppu tulee aivan oikeeseen kohtaan. Tänään menee ajatukset aika syvällisiksi, mutta se auttaa muakin ymmärtämään mitä tapahtuu. Ei kaikki oo ruusuilla tanssimista.

Kello soi 06:45. Viime yön kuuden tunnin unilla kouluun. Nukkumatti ei jostain syystä saavu yksikään ilta vaikka pää on väsyny ajattelemaan ja kääntämään kieltä toiseksi. Viidentoista minuutin torkku, en sitte suorista hiuksia tänään. Kello soi uudestaan 07:00. Lämmintä sänkyä ei tahtois jättää, koska tilalle tulee kylmä merituuli.

Päällä mulla on paksu neule, toppatakki ja huivi. Aamulla oli tarkotus laittaa eri paita, mutta yksinkertasesti oli liian kylmä. Mulla on käsilaukku, josta pursuaa monisteita, eväitä, vesipullo, sanakirja, vihkoja ja kansioita. Kunnon pallo.

Oon koululla 08:15. Koulu alkaa vasta yheksältä mutta iskän on pakko heittää meijjät aikasin että se kerkee viiä aatunki. Luojan kiitos saan mennä lämpimään common roomiin (yleinen tila missä lukiolaiset hengailee). Oon eka koulussa. Luojan kiitos tässäki, ei tarvii kävellä kaikkien ohi. Istun mun ikäsille ja mun kavereille kuuluville sohville kuulokkeet korvilla. Pikkuhiljaa porukkaa valuu sisälle. Noin kymmenen moikkaa mulle, toinen kymmenen väläyttää ystävällisen ja säälivän hymyn uudelle tytölle, pari tervehtii suomeksi kiroillen ja pari tulee istumaan mun kanssa. Tuntuu että tänä aamuna ei lähe sanoja suusta. Just ja just saan sanottua huomenet ja kysyä voinnit.

Ekalla tunnilla on musiikkia. Toiset jatkaa jotain työtä jonka mun pitäs alottaa, eikä mulla oo hajua mitä pitää tehä. Saan kuitenki loppujen lopuksi kahtoo mitä muut tekee. Huokaus ja helpotus. 

Tunti ohi. Takas common roomiin. Mulla on kaks hyppyä peräkkäin. Tyttö jonka kanssa oon tosi paljon aatteli lähtä kaupungille mutta en ite halunnu lähtä mukaan. Hän pahottelee kun joutuu jättää mut yksin mutta mää ymmärrän. Samalla tulee olo että mulla on oikeesti ystävä sixth formilla :) Istun seuraavan puol tuntia yksin koska tänään ei vaan yksinkertasesti lähe sanoja suusta. Yks poika haluaa että opetan pesäpalloo ja löydettiin kyltti jota aateltiin käyttää mailana. Asia unohtuu kuitenki parin minuutin kuluttua eikä ees keritä alottaa. Yksinäisyys tuntuu vaan kasvavan. Yks tyttö pyytää mua istumaan sen viereen mutta nopeesti se lähtee jonnekki ja mää jään tuntemattomien keskelle.

Se tyttö joka lähti kaupungille tulee takasin ja saan pakotettua kangertelevia sanoja suusta ulos. Välillä nousee puna kasvoille ku tajuaa sanoneensa iha tyhmiä, mutta välillä tulee nii hyvä olo ku on sanonu jotain viisasta ja merkityksellistä. Sitte tulee hetkiä kun hokee vaan: "oh yeah okay" "sure". Se tyttö joutuu menemään tunnille ja mää jään yhtäkkiä istumaan iha yksin. Vaikka mut kohta kututaan eri sohvalle, pala kurkussa kasvaa vielä enemmän.

En tiiä mikä mulla on tänään. Huomaan että ihmiset kiinnittää huomiota mun hiljasuuteen.

Ku tulee lounas, päätän että lähen Millien ja muitten luo. On pakko päästä mukavuusalueelle. Nään tytöt just kun ne on kävelemässä ruokalaan. Otan ne kiinni. Itku kurkussa kävelen pöytään asti kunnes Lottie kysyy että mitä kuuluu, miten on menny tänään? Sitten ratkesin kyyneliin ja vaa halasin Lottieta. Mikään ei oikeestaan oo huonosti, olo on vaa nii väsyny ja oon polttanu itteni loppuun. Viikko on ollu rankka ja yksinäinen, ja nyt on helpottunu olo kun saa sanottua sen ääneen. Onneks mulla on tälläki puolella maapalloo ihania ystäviä. Antavat sitte pinkin nenäliinan, mandariin tai halin. Ihan vaa pienikin asia osottaa että ne tukee mua vaikka ois kuinka vaikeeta. Ystävät on nii tärkeitä. Kiitos heille siitä.

Jos viimeks oli ilonen biisi, nyt tämä kappale kuvaa tän päivästä oloa.

xoxo, Eevi